Vuonna 1999 ÄÄRINÄKÖISTYS OY oli esittelemässä edustamiaan tuotteita mm. Överby-Grönmiljö Viherympäristö 1999 Espoossa, 12-14.10 AudioVisual 99 Helsingin Messukeskuksessa ja 20-22.10 HiTec 99 Tampereen messukeskuksessa.

Joulukuu 1999

MacMaailman numerossa 10 oli testi Interexin XLR8 Point&Scroll USB-hiirestä.
Hiiren ”hands free” skrollaustoiminto saa kehuja, soveltuvuutta sekä vasen-, että oikeakätiseen työskentelyyn sitä vastoin pidettiin ergonomiakompromissina, vaikkakin ainakin vasenkätiset käyttäjät varmasti arvostavat sitä.

Marraskuu 1999

3D Design-lehden marraskuun numero sisältää testin Strata StudioPro™:n PowerModule II: ProShaders-laajennuksesta ja kehuu sitä erittäin monipuoliseksi. Varsinkin Displacement- ja Corrosion-työkaluja testaaja pitää täysin korvaamattomina, ja muitakin ensivaikutelmaa selvästi käyttökelpoisempina.

Samaisessa lehdessä on myös ANIMATION:MASTER v.7.1 testi. Testikoneena oli käytetty PowerMac G3 233:sta, joka oli ylikellotettu 466 MHz:iin mutta artikkelin kirjoittaja Raf Anzovin vakuutti, että esim. Pentium 133 ja 90Mt RAM riittävät hyvin vakavankin hahmoanimaation tekemiseen. Artikkeli julistaa, että A:M on aikalailla ainoa 3d-hahmoanimaatio-ohjelma, jossa ohjelman käyttöliittymä ei ole animaattorin tiellä, vaan antaa suuren vapauden niin omaperäisesti toteutetussa spline-mallintamisessa, kuin varsinaisessa animoinnissakin sille kaikkein tärkeimmälle, eli taiteelliselle ilmaisulle.

Syyskuu 1999

form•Z pärjäsi loistavasti Computer Graphics World:in syyskuun 1999 testissä. Kirjoittajan mukaan form•Z:lla ei ole omassa hintaluokassaan lainkaan kilpailijoita, ja kalliimmassakin luokassa se on vaikea peitota.

LifeForms:in käytöstä menestyspelin Ceasar III animatioiden luomiseksi on kerrottu 3d Artist-lehden syyskuun 1999 numerossa. Artikkeli kertoo yleisemminkin suurten joukkokohtausten luomista ja runsaiden rinnakkaisten tapahtumien hallitsemista varten käytetyistä menetelmistä 3d-ohjelmissa, tässä tapauksessa LifeForms 3 ja 3DS MAX R2.

Elokuu 1999

Amerikkalainen rakennusalan CAD-lehti, A/E/C SYSTEMS: The Magazine of Computer Solutions, järjesti ensimmäistä kertaa vuotuisen kilpailun parhaasta tietokoneavusteisesta visualisoinnista lehden kansikuvaksi, ja kolmessa neljästä palkitusta kuvasta oli käytetty form•Z:aa! Molemmat ensimmäisen palkinnon saaneet ja toinen kunniamaininnan saaneista kuvista oli mallinnettu form•Z:lla.

MacMaailman numerossa 6 oli myös kaksisivuinen artikkeli form•Z:sta. Jutussa käydään läpi aika kattavasti form•Z:n eri puolet. Yhtä oleellista asiaa ei kuitenkaan artikkelissa muistettu mainita: toisin kuin monissa visualisointityökaluissa, form•Z:ssa työskennellään oikeissa yksiköissä, myös tekstuurien kanssa, ja tehdyt mallit voidaan myös oikeasti valmistaa, joko CNC-työstöllä tai STL-prototyyppeinä, tai tekemällä malleista tasoprojektiot ja sitä kautta tavalliset työpiirustukset. Juuri em. syistä mm. Ruotsin yleisradio (SVT) on hankkinut hiljattain 16 form•Z-lisenssiä käyttöönsä.

Toukokuu 1999

MacMaailman numerossa 4 oli testi Hash Inc:in ANIMATION:MASTER ohjelmasta. Testissä käytettiin Mac-versiota 7. Tuolloin ei Network Suite ollut saatavissa vielä Macintoshille, mutta nyt on. Testi keskittyi aikalailla A:M:n vahvuuksiin, eli 3d-spline mallintamiseen ja kaiken joustavaan animointiin tavalla, joka hakee vertaistaan paljon kalliimmissakin ohjelmissa.

Maaliskuu 1999

MacMaailman numerossa 2 oli testi Strata Inc:in StudioPro™ 3d-ohjelmasta. Testi löytyy myös netistä osoitteessa: http://www.macmaailma.fi/arkisto.html
ja valitsemalla. ARKISTO / 2/1999. Artikkeli oli kokonaisuudessaan hyvin positiivinen, mutta muutama harhaanjohtava väittämä siinä esiintyi. Vaikkakin lause ”Kaiken takana on polygoni” pitääkin siinä mielessä paikkaansa, että Strata, kuten melkein kaikki muutkin rendaajat (form•Z:n C-meshejä ja Real3D:tä lukuunottamatta) tesseloivat pintansa polygoneiksi renderöintivaihetta varten, on se siinä mielessä harhaanjohtava, että Strata StudioPro™:ssa voi monia kilpailijoita huolettomammin käyttää primitiivejä ja bezier-pintoja sekä -objekteja, ilman, että tarvitsisi pelätä polygonien esiinmarssia joko lopullisissa kuvissa tai objekteja animoitaessa. Samoin oli yllättävää, ettei melko ainutlatuisista aidoista 3d-partikkeleista, jotka siis haluttaessa myös näkyvät automaattisesti heijastuksissa ja heittävät varjoa, sekä heijastavat ympäristöään, ollut artikelissa mitään mainintaa. Hiukset tosin mainittiin kursorisesti, mutta niihin ei ilmeisesti oltu paneuduttu perusteellisesti.